Uuden oppiminen

Tiia Kirjoittaja

Kirjoitus siitä, kuinka uuden oppiminen vaikuttaa meihin ja kuinka me vaikutamme uuden oppimiseen.

Mitä meille tapahtuu kun opettelemme uusia asioita?

Oppiminen on usein monien toistojen kautta tapahtuva prosessi. Siihen, miten nopeasti tai sujuvasti opimme vaikuttavat monet asiat. Yksi iso asia on oma mielemme. Siis se, mihin uskomme pystyvämme. Jos pidämme itseämme hitaana, keskinkertaista tyhmempänä tai lahjattomana, vaikuttaa se vääjäämättä siihen, miten opimme. Jos taas uskomme, että opittava asia on helppo tai että, omaamme kyvyt, joiden avulla oppiminen on nopeampaa, käy kaikki sujuvammin.

Kouluaikoina inhosin matematiikka, koska pidin sitä hyödyttömänä. En ymmärtänyt, miksi viidesluokkalaisen pitää osata piirtää käppyröitä ja laskea kirjaimilla. Inhosi yhtälöitä, derivointia ja kolmion kulmien ja sivujen pituuden laskemista. Minulle muodostui kuva, että en ole hyvä matematiikassa.

Myöhemmin kaupallisten opintojen yhteydessä koin kuitenkin, että olin ihan kohtalaisen hyvä prosenttilaskuissa ja kauppamatematiikassa. Vielä myöhemmin yllätin itseni opiskellessani hoitoalaa. Muistan kuinka pääsykokeissa ammattikorkeakouluun jäykistyin kauhusta kun näin kokeen matematiikkaosion. Voi, ei en tulisi ikinä pääsemään sisään! Olin ällikällä lyöty kun koe meni läpi lähes virheettömästi ja pääsin opiskelemaan sairaanhoitajaksi. Sen jälkeen suoritin monet lääkelaskutentit, lähes kaikki ensimmäisellä yrittämällä, ilman vaikeuksia. Uskomukseni, että olen huono matematiikassa oli kumottu. Vieläkin olen sitä mieltä, että matematiikka ei ole vahvuuteni, mutta tiedän, että osaa laskea jos se on tarpeen. Uskomukset istuvat siis syvällä.

Päinvastainen uskomus minulta löytyy kielien opiskeluun. Uskon, että vieraiden kielien opiskelu on hauskaa ja opin kieliä suhteellisen nopeasti. Kolmen vuoden Norjassa asumisen jälkeen puhuin sujuvaa norjankieltä. Nyt kun asun Espanjassa neljättä vuotta, puhun kieltä, joskaan nyt en ihan sujuvasti. Norjassa kielen oppimiseen vaikutti myös se, että pohjalla oli kouluruotsi ja se, että työskentelin täysin norjankielisessä työyhteisössä.

Viimeisin oppimiskokemukseni liittyy Kainomindiin. Aivan alusta olen opetellut videoiden editoinnin sekä Zenler- alustan käytön. Niiden oppiminen on käynyt vauhdikkaasti. Minulla on toki jonkin verran kokemusta it-alustoista sekä ohjelmointikokemusta 2000-luvun alusta. Muistan silloin aloittelevana koodarina miettineeni, että jos nuo kaksikymppiset pojatkin oppii, niin opin minäkin. Ja niin myös opin. Tänäkin päivänä.

Uskon, että oppiminen on omien asenteiden ja uskomusten muuttamista. Aivojemme plastisuus lisääntyy uuden oppimisessa. Samalla hermoverkon rakentuessa, rakentuu hitaasti myös uudenlainen kuva itsestämme ja kyvyistämme.

Kaikkeen oppimiseen kuuluu tietty määrä kompurointia. Se on vain hyväksyttävä. Laitetaan siis polvisuojat paikalleen ja lähdetään yhdessä kompuroimaan. Rakennellaan kurssikauppaa, editoidaan videoita, luodaan ja julkaistaan sisältöä, markkinoidaan ja mikä parasta: Maalataan ja vedetään se mindfulnessin kautta.